Nukuttiin vaihteeksi muualla kuin motelleissa ja kyllä tämä Jimin ja Pennyn talo totisesti ihan jotain muuta olikin. Melkomoinen lukaali, josta sain saman moottoroidulla vessanpöntöllä varustetun vierashuoneen kuin pari vuotta sitten. Penny entisenä parinkin ravintolaketjun omistajana loihti meille vielä hienon aamiaisen.
Jim ja Penny olivat siis lähdössä syyskuun 5. päivänä Eurooppaan, josta syystä heidän tulonsa CCR:ään Duluthiin näytti epävarmalta. He olivat kuitenkin tehneet sinne aikoinaan rekisteröitymisen ja tilanneet kaikenlaista tapahtumarekvisiittaa kuten paitoja, takkeja yms. ja Jim pyysi minua sitten noutmaan ne postittamaan heille.
Kun hyvästelimme pihalla siinä puoli yhdeksän maissa sanoi Penny Karille, että he saattavatkin itse ilmestyä Duluthiin...Tämä vahvistuikin siteen seuraavana päivänä kun saimme heiltä viestin, että he päättivät lähteä matkaan kohti Duluthia ja Euroopan reissu oli peruttu! Toiset ne osaa tehdä ripeitä päätöksiä.
Päivästä näytti tulevan taas kuuma kuin mikä ja jäätermokset täytettiin Pennyn jääpalakoneesta ennenkuin suuntasimme Interstate 24:lle kohti luodetta ja myöhemmin Interstate 54:ää kohti pohjoista. Olimme siis menossa hammaslääkäri Buzzin ja vaimonsa Maryn luokse Illinoisin Du Quoiniin, jonne pääsimmekin aika hyvissä ajoin eli jo heti puolen päivän jälkeen.
Navigaattorimme eivät heti löytäneet heidän taloaan ja kun seisoimme Wingiemme kanssa erään koulun pihalla soittamassa Buzzille ilmestyi taaksemme torvet soiden iso pickup, josta astui ulos iso kaljupäinen utahilaismies eli Bill. Hän väitti kahden Wingin Suomen lippujen kanssa olevan Du Quoinin tuppukylässsä sen verran harvinainen näky, että tämän porukan oli pakko olla tuttuja! Bill ja Cindi Utahista olivat saapuneet jo edellispäivänä ja Bill sattui olemaan matkalla Buzzin hammasklinikalle, jossa koko muu porukka (eli Buzz ja Mary, sekä Steve ja Cheryl Coloradosta) sekä Cindi) jo olivatkin. Tarkoituksena oli ottaa muutama hölmöilyvalokuva, jossa koko porukka heiluu hoitotuolissa makaavan Steven ympärillä moottoripyöräkypärät päässä! Kaikkea tuolle porukalle mieleen tuleekin...
Pääsimme siis lopulta Buzzin ja Maryn talolle, jossa kävimme suihkussa huuhtomassa ajomatkan hiet. Ilma kun oli edelleen päälle kolmenkymmenen asteen.
Illan tullen koko porukka ja vähän muitakin ahtautui Buzzin pickupiin (kuusi naista ssiätiloihin ja kuusi miestä lavalle) ja suunnistettiin Du Quoinisa järjestettävään State Fair-tapahtumaan, joka muistuttaa lähinnä maatalousnäyttelyn, kaljafestivaalin ja rokkikonsertin risteytystä. Illan tähtiesiintyjänä oli Ozark Mountain Daredevils, joka lienee ollut maineensa huipulla joskun 80-luvulla, mutta kyllä papoista vieläkin svengiä irtosi.
Pehkuihin päästiin sitten joskus aamuyhden jälkeen...
Jim ja Penny olivat siis lähdössä syyskuun 5. päivänä Eurooppaan, josta syystä heidän tulonsa CCR:ään Duluthiin näytti epävarmalta. He olivat kuitenkin tehneet sinne aikoinaan rekisteröitymisen ja tilanneet kaikenlaista tapahtumarekvisiittaa kuten paitoja, takkeja yms. ja Jim pyysi minua sitten noutmaan ne postittamaan heille.
Kun hyvästelimme pihalla siinä puoli yhdeksän maissa sanoi Penny Karille, että he saattavatkin itse ilmestyä Duluthiin...Tämä vahvistuikin siteen seuraavana päivänä kun saimme heiltä viestin, että he päättivät lähteä matkaan kohti Duluthia ja Euroopan reissu oli peruttu! Toiset ne osaa tehdä ripeitä päätöksiä.
Päivästä näytti tulevan taas kuuma kuin mikä ja jäätermokset täytettiin Pennyn jääpalakoneesta ennenkuin suuntasimme Interstate 24:lle kohti luodetta ja myöhemmin Interstate 54:ää kohti pohjoista. Olimme siis menossa hammaslääkäri Buzzin ja vaimonsa Maryn luokse Illinoisin Du Quoiniin, jonne pääsimmekin aika hyvissä ajoin eli jo heti puolen päivän jälkeen.
Navigaattorimme eivät heti löytäneet heidän taloaan ja kun seisoimme Wingiemme kanssa erään koulun pihalla soittamassa Buzzille ilmestyi taaksemme torvet soiden iso pickup, josta astui ulos iso kaljupäinen utahilaismies eli Bill. Hän väitti kahden Wingin Suomen lippujen kanssa olevan Du Quoinin tuppukylässsä sen verran harvinainen näky, että tämän porukan oli pakko olla tuttuja! Bill ja Cindi Utahista olivat saapuneet jo edellispäivänä ja Bill sattui olemaan matkalla Buzzin hammasklinikalle, jossa koko muu porukka (eli Buzz ja Mary, sekä Steve ja Cheryl Coloradosta) sekä Cindi) jo olivatkin. Tarkoituksena oli ottaa muutama hölmöilyvalokuva, jossa koko porukka heiluu hoitotuolissa makaavan Steven ympärillä moottoripyöräkypärät päässä! Kaikkea tuolle porukalle mieleen tuleekin...
Pääsimme siis lopulta Buzzin ja Maryn talolle, jossa kävimme suihkussa huuhtomassa ajomatkan hiet. Ilma kun oli edelleen päälle kolmenkymmenen asteen.
Illan tullen koko porukka ja vähän muitakin ahtautui Buzzin pickupiin (kuusi naista ssiätiloihin ja kuusi miestä lavalle) ja suunnistettiin Du Quoinisa järjestettävään State Fair-tapahtumaan, joka muistuttaa lähinnä maatalousnäyttelyn, kaljafestivaalin ja rokkikonsertin risteytystä. Illan tähtiesiintyjänä oli Ozark Mountain Daredevils, joka lienee ollut maineensa huipulla joskun 80-luvulla, mutta kyllä papoista vieläkin svengiä irtosi.
Pehkuihin päästiin sitten joskus aamuyhden jälkeen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti