Herätys ilman herätyskelloa noin 6:30
ja sitten taas nauttimaan Quality Inn -motellin jenkkiaamiaista. Tämä
Germantown on eräs Memphisin naapurikaupungeista aivan kuten Franklin
on Nashvillen naapurissa. Kaupungit ovat kuitenkin ihan itsellisiä
omine hallintosysteemeineen.
Tutulla Interstate 40:llä oltiin jo
hyvissä ajoin puoli yhdeksän aikoihin ja ilma alkoi pikku hiljaa
lämmetä lähdön 23:sta ja parin tunnin päästä oltiinkin jo taas
tavanomaisessa kolmenkympin tietämissä. Olimme luvanneet olla Jimin
ja Pennyn luona joskus iltapäivän alussa, mutta nyt Wingin
navigaattori tarjoili saapumisajaksi jo 11:30 :tä. Tämä vaikutti
jo turhan aikaiselta saapumisajalta, joten parin tunnin
Interstate-paahtamisen jälkeen kävimme tankkaamassa ja annoimme
navigaattoreillemme uudet ohjeet suunnistaa perille isoja pääväyliä
valtellen. Saimmekin ajettavaksemme todella mukavia mutkittelevia ja
äärimmäisen hyvässä kunnossa olevia maanteitä eikä reitin
muuteos edes suuremmin vaikuttanut perilletuloaikaan.
Olin soittanut pari päivää aiemmin
New Orleansista Jimille ja pyytänyt häntä tilaamaan paikalliselta
Hondadiileriltä ajan Karin uuden Wingin öljynvaihtoa varten. Koska
olimme hyvissä ajoin saapumassa Frankliniin päätimmekin viedä
Karin pyörän suoraan huoltoon, varsinkin kun navigaattori näytti
Hondadiilerin merkkiä aivan reittimme varrella. Soitto Jimille ja teimmekin treffit Hondamyymälään, jonne ajoimme suoraan ja jätimme pyörän sinne. Jim ja Penny tulivat sitten hakemaan meidät Hondakaupasta, jonka huoltomies oli vielä varmistanut pyörän omistajalta eli Street Eaglen Gaylen Brothersonilta sen, mitä kaikkea pyörälle piti tehdä. Kuulemma pelkkä öljynvaihto riitti...
Tämä Hondaputiikki on muuten se samainen pulju, jonne palautimme Karin kanssa kahden vuoden takaiset EagleRiderin Wingit ja jossa saimme vuokrausbisneksen osalta täydellistä nollapalvelua. Siellähän ei edes tiedetty meidän olevan tulossakaan puhumattakaan, että kukaan vuokrapyöristä tietävä ei ollut edes paikalla. Jim sai sitten jälkikäteen selvitellä palautuksia kun se minun pyöränihän oli käynyt kumollaan Vermontilaishotellin pihan koristekivien päällä. Ja Karin pyörä oli lipattu jopa kovemmassa vauhdissa, mutta kun se ei päätynyt kivien päälle vaan vain keskelle Conncticutin maantietä kaatumarautojensa varaan ei siitä tarvinnut meidän selvitellä mitään...
No, joka tapauksessa...olimme siis tämän päiväisen isäntäperheemme luona hyvissä ajoin ja iltapäivän ohjelmassa oli ensi lounas meksikolaistyyppisessä ravintolassa. Tämän jälkeen käytiin parissakin paikallismuseossa, joiden teemana oli Franklinin kaupungin joutuminen Amerikan sisällissodan toiseksi suurimman taistelun keskelle Gettysburgin jälkeen. Kaupungissa oli tuolloin noin 70 taloa ja taistelussa oli yhteensä mukana vajaat 40.000 miestä, joista kaatui noin 2500 ja jotka jäivät sitten franklinilaisten murheeksi ja pois siivottaviksi.
Illalla mentiin Puckett's -nimiseen paikallisravintolaan syömään kunnon countryillallinen ja kuuntelemaan Bluegrass-musiikkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti